Tekoälyllä tarkoitetaan koneen kykyä käyttää perinteisesti ihmisen älyyn liitettyjä taitoja, kuten päättelyä, oppimista, suunnittelemista tai luomista. Sen ansiosta tekniset järjestelmät voivat havainnoida ympäristöään, käsitellä havaintojaan ja ratkaista ongelmia matkimalla tapaa, jolla ihmiset muodostavat yhteyksiä saavuttaakseen tietyn päämäärän.
Kuten olemme huomanneet viimeisen vuoden aikana, tekoäly kehittyy nopeasti, mutta onko se uhka vai mahdollisuus pitkään kouluttautuneille asiantuntijoille ja ammattilaisille?
Epäilemättä tekoäly mullistaa monia aloja, myös suunnittelualaa. Osa vaikutuksista saattaa kuitenkin olla myös melko huomaamattomia ja hienovaraisia. Ei ole epäilystäkään siitä, että tekoälyn yleistymisen ja kehittymisen myötä myös ihmisten työtehtävät muuttuvat, ja onkin totuttava siihen ajatukseen, että tekoälystä tulee kiinteä osa työelämää. On osittain jo tullutkin.
Yritykset ovat aina joutuneet omaksumaan uusia teknologioita ja työkaluja selviytyäkseen, ja sama pätee myös tekoälyyn. Oikein käytettynä se mahdollistaa tehokkaamman ja perusteellisemman työskentelyn, mikä on kriittistä menestykselle ja kilpailukyvyn säilyttämiselle.
Tekoäly pystyy prosessoimaan tietoa erittäin nopeasti. Tehtävä, joka aiemmin olisi kestänyt tunteja, voi kestää nyt minuutteja tai jopa sekunteja. Tämä tarkoittaa, että toistuvat tehtävät voidaan suorittaa erittäinkin nopeasti, antaen suunnittelijalle enemmän aikaa keskittyä suunnitelman kehittämiseen, arvon luomiseen sekä vaihtoehtoisten ratkaisujen arvioimiseen.
Tekoälyllä voidaan nyt jo suorittaa monenlaisia tehtäviä, ja tällä hetkellä sen hyödyt ovat enimmäkseen rutiinitehtävien automatisoinnissa ja tehostamisessa. Prosessien tehostaminen ei automaattisesti tarkoita suunnitteluun myönnettävän ajan vähenemistä tai aikataulujen nopeutumista. Sen sijaan se mahdollistaa sen, että suunnitteluratkaisujen laatu paranee ja voidaan tuottaa tarkempaa tietoa enemmän.
Kun uudet teknologiat raivaavat tietä, yritysten kannalta nousee erityisen tärkeäksi ominaisuudeksi kyky sopeutua. Siinä ei ole sinänsä mitään uutta, mutta kyky sopeutua tulee olemaan entistä kriittisempää ja vaikeampaa, kun teknologiakehityksen tahti ja odotukset sen käytöstä nopeutuvat. Vertaamalla arkkitehdin roolia viime vuosisadalla nykypäivän arkkitehdin rooliin, harva olisi osannut ennustaa, kuinka paljon ammatinkuva tulisi muuttumaan. Kehitystä ja muutosta on tapahtunut jatkuvasti, mutta ongelmana on se, että enää ei ole aikaa kehittyä samassa tahdissa kuin aiemmin. Tekoälyn lisääntyvän käytön ja nopean muutoksen vuoksi on sopeuduttava nopeasti. Muutoksen nopeus ja sen mukana pysyminen saattavat olla yksi suurimmista haasteista, joita arkkitehtiala on joutunut kohtaamaan.
Tekoäly on kiinnostava ilmiö, joka luo rajattomasti mahdollisuuksia. On mielenkiintoista nähdä, miten arkkitehtiala omaksuu tämän teknologisen harppauksen ja miten tekoäly vaikuttaa työtapoihimme ja projektien toteuttamiseen. Onko tekoäly vastaus, jota olemme odottaneet: keino voittaa ajan, budjetin ja resurssien rajoitukset?
Olemme jo pitkään ymmärtäneet sen, että automatisointi on monessa mielessä järkevää ja kannattavaa. Tekoäly voi mahdollistaa arkkitehtien työskentelyn tehokkaammin ja lisätä tuottavuutta eri tavalla, kuin tähän asti on totuttu. Mutta edelleen jatkossakin tarvitaan ihmisen asiantuntemusta, niitä, joilla on käytännön kokemusta ja osaamista valvomaan toimintaa ja kyseenalaistamaan ja varmistamaan, että tekoäly tuottaa oikeat tulokset. Tulevaisuuden rakennettujen ympäristöjen tulee edelleen olla relevantteja ihmisen näkökulmasta ja tehdä rakennukset inhimillisessä mittakaavassa ymmärrettäviksi.
Arkkitehtien kyky kommunikoida ja viedä asiakkaat suunnittelun matkalle ihmisten välisen yhteyden avulla on se, mikä aina antaa arkkitehdeille erityistä arvoa. Onneksi tekoäly ei voi korvata ihmisten välistä vuorovaikutusta eikä henkilökohtaisia näkökulmia.
Kun toimintakulttuuri ja tarpeet muuttuvat, tulee meidänkin sopeutua, kehittyä ja innovoida. Arkkitehdeille ominainen piirre on nimenomaan sopeutuminen ja uuden omaksuminen. He sopeutuvat jatkuvasti uusiin ympäristöihin, uusiin toimintamalleihin ja näkökulmiin, uusiin rakennustapoihin ja -materiaaleihin sekä uusiin säädöksiin. Siitähän tässäkin on lopulta kyse: sopeutumisesta uuteen.
Arkkitehdit innovoivat päivittäin asiakkaiden ja projektien hyväksi. Meidän tulisi innovoida myös omaa toimintaamme vielä rohkeammin, itsemme ja alamme hyväksi. Sellainen toimija, joka pystyy mukautumaan ja omaksuu tekoälyn käytön, sekä näkee sen mahdollisuutena, todennäköisesti vahvistaa asemaansa kilpailukentällä ja voi löytää itsensä tulevaisuudessa voittajien joukosta.