Muuttuva maailmamme olkoon moniääninen

Rakennetun ympäristön laatu ja estetiikka ovat viime aikoina puhuttaneet paljon mediassa. Keskustelu näistä on lisääntynyt samalla kun ihmisiä on alkanut entisestään kiinnostaa ympäristö, jossa elämme. Onkin jo korkea aika. Liian pitkään toimivuuden, viihtyisyyden ja estetiikan merkitys on jäänyt rakentamispäätöksissä pitkälti sivuseikaksi. 

Arkkitehtuuriksi ymmärretään kovin usein pelkät rakennusten “kuoret”, julkisivut tai niiden pinnat. Tosiasiassa arkkitehtitoimistoissa suunnitellaan paljonkin muuta: rakennusten asettuminen ympäristöönsä, rakennusten toiminnallisuus, sekä iso osa viihtyisyydestä ja ekologisuudesta – ja tämä kaikki annettujen reunaehtojen sisällä. Reunaehdot määrittelevät rakennuttaja ja projektin talous, kaavat ja tietysti paikka. 

Kestävä suunnittelu on ekologinen valinta

Yhä enemmän rakentamista on alkanut määrittää myös ekologisuus. Ilmastonmuutos koskettaa kaikkea ihmisen toimintaa, ja koko yhteiskunnan hiilijalanjäljestä rakentamisen päästöt muodostavat lähes 30 prosenttia. Siksi on tullut entistä tärkeämmäksi kehittää rakennuksia, jotka ovat ekologisia. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että niiden on oltava energiatehokkaita, sijoittelultaan harkittuja ja elinkaareltaan pitkiä ja muunneltavia. Suunnittelun merkitys tässä kaikessa on suuri.

Aina tulee myös arvioida, onko järkevää rakentaa uutta vai voidaanko vanha korjata tai säästää ainakin osin. Viimeksi mainittu on aina hyvin merkittävä teko, sillä rungon rakennusmateriaalien hiilijalanjälki on pääsääntöisesti suuri. 

Koska näistä toimivuuteen tai ekologisuuteen liittyvistä asioista ei ainakaan julkisesti juurikaan keskustella, estetiikan osalta keskustelu tuntuu olevan helpompaa. Esteettisyydestä – tai kauneudesta – vaikuttaa monilla olevan selkeä näkemys, ja usein vahvin mittari esteettisyyden arvioinnissa keskustelijoille on oma mielipide. 

Tähän on toki kullakin oikeus, mutta se ei tee kenenkään näkemyksestä ainoaa oikeaa. Itse asiassa juuri tämän vuoksi estetiikasta keskustelu ei ole lainkaan niin helppoa, miltä se monista vaikuttaa. Väittelyä käydään helposti makuasioista ilman, että keskustelijat välttämättä tiedostavat keskustelevansa omista henkilökohtaisista mielipiteistään. 

Kullakin aikakaudella on omat piirteensä

Meitä ympäröivä maailma ja aika vaikuttavat aina mielipiteisiimme. Taiteessa ja kulttuurissa estetiikkakäsitykset kulkevat sykleinä. Kasari oli vielä 10 vuotta sitten kaameinta mahdollista, mutta nyt se istuu katukuvaan jälleen täysin luontevasti. Sama pätee rakennustyyleihin. Nyt niin ihannoidut kertaustyylit ja Jugend olivat 1960–70-luvuilla varsin vihattuja ja vapaata riistaa. Siksi esimerkiksi Turun keskusta muuttui nykyisen kaltaiseksi. Toki pitää muistaa, että rakennustekniikka mullistui tuona aikana niin, että asunnoista ja toimistoista tuli myös valoisia, avaria, selkeitä ja toimivia. Arkkitehtuurihan ei ole pelkkää kuorta, vaan myös toiminnallisuutta ja viihtyisyyttä. 

Kullakin ajalla on omat piirteensä. Itse pidän tärkeänä, että oma aikamme on myös oman aikamme näköinen. Niin ovat eri aikakaudet tähänkin asti olleet. Ajankuvaa ilmentävät niin muotoilu, arkkitehtuuri, kuvataide, musiikki kuin tekniikkakin ja kaikki nämä vaikuttavat toisiinsa. 

Vaikka pidän klassisesta musiikista ja 50- ja 60-lukujen jazzista, onneksi musiikkimaailma on päässyt niistä eteenpäin ja saamme myös uusia tulkintoja maailmasta ja ajastamme. Tuntuisi oudolta, jos musiikki olisi pysähtynyt Miles Davisin Kind of Blue -levyyn. Sama koskee kaikkea luovaa työtä, mukaan lukien arkkitehtuuria. Siksi toivoisin keskustelijoiden ymmärtävän, että oma näkemys, vaikka laajan ryhmänkin, ei ole se ainoa oikea. 

Yhteisömme koostuu erilaisista ihmisistä ja on moniääninen. Kuunteleminen kannattaa, sillä pelkkä oma ääni ei sisällä koko maailmaa.