Millaista maailmaa rakennamme?

Vierailijablogissa Heini Lehtinen

 

 

Arkkitehtuuri ja rakennettu ympäristö ovat avainasemassa tulevaisuuden kestävää yhteiskuntaa rakennettaessa. Uusi valtakunnallinen arkkitehtuuripoliittinen apoli2020-ohjelma on askel kohti kestävää rakennettua ympäristöä. Suunnittelussa ja päätöksenteossa katse on kuitenkin pidettävä pitkällä tulevaisuudessa, kirjoittaa apoli2020-ohjelman sihteeristössä työskennellyt asiantuntija Heini Lehtinen.

 

Ilmasto lämpenee ja luonnon monimuotoisuus katoaa kiihtyvää vauhtia. Epävakauden kasvu vaatii sekä vahvoja paikallisia resursseja että kansainvälisiä verkostoja. Polarisaatiokehitys voimistuu ja muuttoliikkeet vaikuttavat alueiden kehitykseen.

Arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön yhteiskunnallinen rooli kestävän tulevaisuuden muokkaajana on merkittävämpi kuin ehkä koskaan aiemmin.

Arkkitehtuurilla, rakentamisella, yhdyskuntasuunnittelulla ja rakennusperinnöllä on suora yhteys puoleen YK:n määrittelemistä 17 kestävän kehityksen tavoitteesta (Sustainable Development Goals eli SDGs). Suomen tavoitetta hiilineutraalista yhteiskunnasta vuoteen 2035 mennessä ei voida saavuttaa ilman kiinteistö- ja rakennusalan vahvaa sitoutumista. Myös ymmärrys rakennetun ympäristön vaikutuksesta hyvinvointiin ja terveyteen kasvaa voimakkaasti.

Yhteiskunnallisen muutoksen keskellä myös arkkitehtuuri itsessään hakee uusia muotoja, merkityksiä ja rooleja. Näiden myötä arkkitehtien ja rakennusalan päättäjien ja toimijoiden rooli yhteiskunnan rakentajina ja myös vastuunkantajina korostuu. Arkkitehtuurikoulutuksen ja -tutkimuksen puolestaan tulisi kyetä pitkäjänteisesti vastaamaan kaikkiin näihin muutoksiin arkkitehtuurikasvatuksesta koulutukseen ja ammattilaisten täydennyskoulutukseen.

//

Uusi arkkitehtuuripoliittinen apoli2020-ohjelmaehdotus kurottaa nimensä mukaisesti ”kohti kestävää arkkitehtuuria”. Nykyhetken ja lähitulevaisuuden yhteiskunnallisiin haasteisiin ja ilmiöihin arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön keinoin vastaava ohjelmaehdotus rakentuu tavoitteille ja toimenpide-ehdotuksille, joista jokaiselle on nimetty omat vastuuorganisaationsa.

Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma luo kehyksen sille, miten hallituksen tulisi tukea ja ohjata arkkitehtuuria ja rakennetun ympäristön kestävyyttä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Samalla valtakunnallinen apoli tarjoaa suuntaviivoja myös paikallisille, kuntien ja kaupunkien toteuttamille arkkitehtuuripoliittisille ohjelmille, jotka pureutuvat paikallisiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Valtakunnallisen apolin tavoin paikalliset apolit pyrkivät löytämään vastauksia siihen, miten arkkitehtuurin ja rakennetun ympäristön keinoin voidaan vaikuttaa paikallisiin haasteisiin ja luoda laadukasta ja kestävää rakennettua ympäristöä.

Apoli2020 liittyy myös eurooppalaiseen arkkitehtuuripolitiikan uuteen aaltoon, joka korostaa rakennetun ympäristön roolia rakennuskulttuurina (baukultur) vuonna 2018 julkaistun Davosin julistuksen mukaisesti. Kansainvälinen apoli-työ pyrkii luomaan uusia kriteereitä tulevaisuuden laadukkaalle sekä ympäristöllisesti, sosiaalisesti, kulttuurillisesti ja taloudellisesti kestävälle rakennetulle ympäristölle. Davosin julistuksen kriteerit laadukkaalle rakennetulle ympäristölle julkistetaan vuonna 2021.

//

Vuoteen 2035 tähtäävä apoli2020-ohjelma toimii suuntaviivoina tulevien vuosien arkkitehtuuria ja rakennettua ympäristöä koskeville päätöksille.

Viidentoista vuoden aikajänne edellyttää todennäköisten, jo näkyvissä olevien tulevaisuusskenaarioiden hahmottamista ja ymmärtämistä. Jos ja kun rakennusten elinkaaren tulisi kuitenkin kurottaa nykyisen 50 vuoden sijaan 200 vuoden päähän, tulisi rakennettua ympäristöä koskevan päätöksenteon ja käytäntöjen ulottua rohkeasti myös apoli2020:n sisältämien tavoitteiden ja toimenpiteiden tuolle puolen.

Nykyinen ajattelutapamme on monin tavoin muuttunut siitä, miten ajattelimme 15 vuotta sitten. Entä tästä 15 vuotta eteenpäin?

Vuosi 2020 herätti ilmastonmuutoksen ohella jo käynnissä olevaan luonnon monimuotoisuuden katoamiseen ja myös ihmislajia uhkaavaan ympäristön muutokseen. Voidaanko rakennettua ympäristöä tulevaisuudessa suunnitella ihmiskeskeisesti vai tulisiko rakennettu ympäristö ymmärtää tasavertaisesti elinympäristönä myös kasveille ja eläimille – ja ihmislajille yhtenä eläinlajina?

Biosentrinen eli ihmisen ja muun luonnon tasavertaisuutta painottava ajattelutapa sekä ihmisen ja muun luonnon tasavertaista, holistista hyvinvointia ajava one health -näkökulma avaavat uusia lähestymistapoja rakennetun ympäristön toteuttamiseen. Entä miten muuttuu rakennettu ympäristö, jos luonnon villiinnyttämisestä tulee olennainen osa ihmisenkin elinympäristöjen suunnittelua?

Luonnon ja rakennetun ympäristön tasavertaisuus voisi myös saumattomasti tukea arkkitehtuurin perustavanlaatuista tehtävää kauniiden jokapäiväisten elinympäristöjen mahdollistajana ja jatkaa pohjoismaista, luonnosta ammentavaa suunnitteluperinnettä.

Tulevaisuudessa arkkitehtuuri ja rakennettu ympäristö tulisi nähdä myös voimakkaana työkaluna ilmastonmuutokseen sopeutumisessa sekä kotimaassa että muualla maailmassa. Vaikka haluaisimme, ilmastonmuutos ei ole enää pysäytettävissä ainakaan omana elinaikanamme.

Millaista maailmaa rakennamme?

Tarvitaan sekä lyhyen että pitkän aikavälin kokonaisvaltaista ymmärrystä, näkemystä ja päätöksiä. Apoli2020 on yksi askel kohti kestävämpää tulevaisuutta.

 

Ehdotus arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi luovutettiin ympäristö- ja ilmastoministeri Tuija Mikkoselle ja tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikolle 12. tammikuuta 2021. Ohjelmaehdotus viimeistellään lopulliseksi ohjelmaksi lausuntokierroksen jälkeen.

 

 

 

LINKKI OHJELMAEHDOTUKSEEN:

”Kohti kestävää arkkitehtuuria. Ehdotus uudeksi arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi” (< linkki)

#apoli2020