Arkkitehtitoimistot kaipaavat lisää työvoimaa
14.11.2019
Suomalaisia arkkitehtitoimistoja vaivaa työvoimapula. Yliopistoarkkitehteja koulutetaan liian vähän. Laaja-alaisen, luovan ja hyvän ongelmanratkaisukyvyn tuovan koulutuksen saaneita yliopistoarkkitehteja ei voi korvata millään muulla koulutuksella, vaikka toimistojen työntekijöiden koulutuskirjo onkin monipuolistumassa.
Arkkitehtien työttömyys on alle yhden prosentin, mikä käytännössä tarkoittaa täystyöllisyyttä. Uusia työntekijöitä löytyy käytännössä vain toisista toimistoista. Julkisella puolella ja rakennusliikkeissä on arkkitehteja liian vähän, mikä näkyy kaavoittamisen ja rakennusvalvonnan ongelmina, mutta myös heikentyneessä osto-osaamisessa erityisesti kuntapuolella. Vaikka olemme todennäköisesti juuri ohittamassa huippusuhdannetta rakennusalalla, on selvää että rakentamisen määrä säilyy melko vahvana kaupungistumisen johdosta. Lisäksi arkkitehtien eläköityminen on jatkossa runsasta.
Työvoimapula on este toimistojen kehitykselle. Suomalaiset toimistot ovat verrattain pieniä: keskikoko on 8-9 henkeä ja suurimmissakin toimistoissa on alle 100 henkeä työssä. Muissa Pohjoismaissa kokoluokat ovat paljon suurempia, jopa yli tuhannen hengen toimistoja.
EU:n sisämarkkinat tiivistyvät myös rakennusalalla ja Skandinavian rakennusala on jo hyvin yhtenäinen. Kansainvälinen kilpailu on löytänyt tiensä Suomeenkin. Suurten arkkitehtitoimistojen ja suunnittelutavaratalojen on helppo tulla uusille markkinoille isojen resurssiensa ansiosta. Suomen arkkitehtimäärä on myös Pohjoismaista selvästi pienin: meillä heitä työskentelee noin 3100, Norjassa 6000, Tanskassa 7500 ja Ruotsissa 10000 arkkitehtia.
Toimialan tulevaisuutta arvioidessa ei voida lähteä siitä, että ala pysyy vakaana ilman toimenpiteitä. Ulkopuolinen kilpailu lisääntyy varmasti. Ne maat, jotka kehittävät aktiivisesti toimialaosaamistaan ja pyrkivät saamaan jalansijaa yhteisiltä markkinoilta, tulevat menestymään, kuten monilla muilla toimialoilla on jo nähty.
Kilpailu on hyväksi, mutta suomalaisten toimistojen kannalta on ongelmallista, että tekijöitä ei löydy. Jossain määrin koulutusvajetta on paikattu ja pystytään paikkaamaan ulkomaalaisilla työntekijöillä. Heidän osaltaan kestää aina jonkin aikaa, ennen kuin kyky toimia suomalaisten rakennusmääräysten mukaisesti on riittävä. On myös tärkeää, että ulkomaalaisten työntekijöiden saaminen töihin nopeutuu. Nykyinen tarveharkinta on aivan liian hidas yritysten kiireellisiin rekrytointitarpeisiin.
Pari vuotta sitten valmistuneista ensimmäisistä rakennusarkkitehdeista ei ole ollut tyydyttämään työvoiman tarvetta. Valmistuneista iso osa on hakeutunut jatkamaan opintojaan eikä kuva osaamisesta ja työnjaosta ole vielä selkiintynyt. Tässä on tietysti myös arkkitehtitoimistoalalla tekemisen paikka: toimistojen toiminnallista rakennetta pitää strukturoida vastaamaan eri koulutusten tuomaa työtehtävien eriytymistä.
Kun tiedämme, että sisämarkkina tuo ulkomaalaista kilpailua Suomeen ja toisaalta Suomen markkina on pieni ja suhdanneherkkä, olisi hyvä että toimistoillamme olisi enemmän tukijalkaa muilla markkinoilla. Kansainvälistyminen on vakautta tuova tekijä. Suomalaisen arkkitehtuurin maineella on hyvä lähteä kansainvälistymään, kunhan kyvyt ja resurssit ovat riittävät. Tässä resurssi alkaa olla kynnyskysymys. Arkkitehtuurivienti on palveluvientiä, jossa viennin kohteena on työ. Se on vientimaalle erittäin kannattavaa toimintaa.
Arkkitehtikoulutusta tarvitaan lisää. Hallitusohjelmassa luvatuista lisäopiskelijapaikoista 30-40 on saatava yliopistotasoiseen arkkitehtikoulutukseen. Näin 2020-luvun lopulla saataisiin valmistumaan vuosittain 130-140 arkkitehdin sijaan 170-180 arkkitehtia.
Arkkitehtikoulutusta voidaan lisätä joko olemassa olevissa koulutuspaikoissa Aalto-yliopistossa, Tampereen yliopistossa tai Oulun yliopistossa tai luoda täysin uusi koulutuspaikka esimerkiksi Lappeenrantaan tai Turkuun. Lappeenrannassa on jo teknillinen korkeakoulu ja Turkuun ollaan luomassa diplomi-insinöörikoulutusta Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistoimintana mahdollisesti ainakin osin ruotsinkielisenä. Lappeenranta ja Turku olisivat molemmat kiinnostavia vaihtoehtoja koulutuspaikoiksi. Uusi koulutuspaikka voisi toimia myös olemassa olevien laitosten filiaalina, kuten esimerkiksi Rauman, Porin ja Vaasan yliopistokeskukset toimivat.
Kalle Euro
toiminnanjohtaja
Arkkitehtitoimistojen Liitto ATL